Iski sitten tauti päälle kaiken hyvän lisäksi. Viime viikon torstaina rupes tuntumaan siltä, että kuume nousee ja nenä alkoi vuotamaan. Perjantaina olis pitäny jo jäädä kotiin makoilemaan, mutta tunnollisena työntekijänä lähdin kiltisti toimistolle. Ei hommista oikein tahtonut tulla mitään, mutta pari hotfixiä bugiseen koodiin tuli heitettyä. Ilmeisesti korjasivat ongelman, eivätkä hajottaneet vanhaa, kun ei perästä kuulunut huutelua.

Lauantaina oli noi yhdet "pakolliset" pippalot, joissa tuli käytyä. Olo oli vähän nuutunut ja nokka vuoti koko ajan. Kävin syömässä ilmaiset pippuripihvit ja juomassa parit oluet, aika matalalla profiililla. Sunnuntaina olikin sitten iskenyt takatalvi tänne ja maa oli valkoisen lumen peitossa. Ja olo senkun meni alaspäin. Maanantaina en edes ajatellut töihin lähtöä ja tiistaina samoin. Katsoin telkkaria ja nukuin suurimman osan päivistä. Tiistaina oli pakko keskellä päivää vääntäytyä kauppaan ja tuskaista oli meno.

Tänään tuli toimistolle lähdettyä het aamusta, vähän parempi fiilis sentäs. Ja hulluksi rupes tulemaan ku ei pääse kämpästä mihinkään. Töitä ei pahemmin tullu tehtyä, pomo oli taas koko päivän kiireinen ja viipotti muiden projektien parissa. Meikä lähinnä selas muroa ja muutamaa muuta webbiboardia. Ihan ok välillä näinkin. Väsynyt olo oli vieläkin, mutta nyt jo sentäs paranemaan päin.

Muutto on vaan lähempänä taas, mikä sekin laskee fiiliksiä. Siirretty tämän kämpän tavaroita tuonne uusiin koteihin. Oma kämppä on vieläkin puolentoista kuukauden "asumisen" jälkeen hirveässä kunnossa. Tavarat eivät ole vielä löytäneet oikeita paikkoja. Tilakin alkaa vähän loppua kesken, periaatteessa tuonne on nyt siirretty tavaroita kahden pienen kämpän verran. Ja vielä pitäs kirjoituspöytä jostain löytää ja työtuoli.

Harmittaa vaan vajaan 8 vuoden yhdessäasumisen jälkeen lähteä omiin kämppiin asumaan. Tottunut siihen, että sängyssä on kaveri vieressä ja aamuteen voi jakaa toisen kanssa. Mutta toisaalta pieni breikki voi vähän selkeyttää ajatuksia. Jos niissä nyt mitään sellaista edes on. Katsotaan nyt mihin tämä menee. Anopin hautajaiset on ensi lauantaina, pienimuotoinen siunaustilaisuus ja arkun lasku hautuumaalla. Ei jälkipippaloita - vain kahvia kantajille. Oli vainajan viimeisia toiveita ja niitä kunnioitetaan. En ole menossa, herättäisi vaan turhia kysymyksiä siitä kuka meikä oikein on. Ja muutekin mä vihaan monttupileitä.