tää loppu tähän

Kesä oli ja meni. Kylmää ja ainaista sadetta. Pyöräilyä ja muuta kivaa aina kun edes tiet jotenkin kuivia. Maantiepyörä huollossa paikallisessa pyöräliikkeessä seitsemän viikkoa keskellä kesää - ei löytynyt 1" kierteellistä ohjainlaakeria sit millään. Laakeri hajosi jussina kun kotona olin käymässä ja lenkille erehdyin lähtemään. Mahtavaa ajaa tasaisella ja pieneen myötätuuleen - sai muutamat autoilijat painaa pedaalia vähän enempikin kun meikä puski lähemmäs 50kmh nopeudella etiäpäin. Harmi vaan kun ei jaksanut pidempään kun sen pari kilometriä tuota maksimivauhtia. Mutta kovaa mentiin verrattuna näihin paikallisiin lenkkeihin. No kaikki meni ok, kunnes tuli ukkoskuuro ja paska alkoi lentämään. Vastatuuli ja vettä vaakasuorassa, lyhyissä ajokamppeissa. Tuli kylmä ja vitutus. Jossain vaiheessa vaan huomasi, että ohjaus on muuten hieman oudon kulmikas ja se oli sit siinä.

No onneksi sentäs huhtikuussa tilattu maastopyörä tuli samana päivänä kun toisen vein huoltoon. Uudella lelulla on sit tullu ajeltua. Polkuja tullut ajettua maantien sijaan. Paljon ollut opeteltavaa, niin pyörän säätämisestä ku ajamisesta. Löytynyt uusi kiinnostus ajamiseen, alkuvuodesta ei oikein mieli tehnyt ajamaan. Tosin oli siinä kaikki muutot ja rempat sun muut.

Ikävää tämä vaan on ku ei enää asuta yhdessä vaikka yhdessä yritetäänkin olla. Jossain määrin vituttaa asua yksin. En kovin hyvin viihdy täällä uudessa paikassa, mieli tekis olla jossain muualla. Ja kiitettävästi sitä on tullut kotoa pois oltuakin. Huomasin tuos joku aika sitten, että keittiön ja eteisen lamput on jääneet asentamatta. Ei vaan ole huomannut moista puutetta - tosin kesällä nyt ei pahemmin valoja tarvitse päällä pitääkkään. Pitää jossain vaiheessa hoitaa moinen asia kuntoon. Jostain vaan pitää sähkömies hommata, näyttää vähän epäilyttävältä toi syteemi.

Töissä on sen viimeisen puoli vuotta ollut helvetti irti ja ikuinen hiekkamyrsky. Uutta työtä etsin, pää ei kestä tuollaista perseilyä. Toimiston aspassa on jotain todella pahasti vialla, ei saakeli kun mikään ei ole kunnolla. Jossei saa kuulla olevansa läski, juoppo, saamaton persläpi hintti  <- aika suoraa lainausta työ"kaverin" puheista, joutuu kuuntelemaan päällikkötason ihmisen karjumista muille. Ja se ämmä karjuu muuuten aika saakelin äänekkäästi. Kolmannet sitten kälättää selän takana ja puhuu paskaa muista. Tee siinä sitten töitä ja yritä keskittyä. Pahemmin ei sais mokailla, tulee myöhemmin hankalat paikat jos koodia pitää muuttaa. Omistajia ei toimiston huono työilmapiiri tunnu kiinnostavan pätkääkään, saa nähdä ku toinenkin koodari ilmoittaa lähtevänsä ensi viikolla. Yks työkaveri jo lähtikin ja toinen lähtee samaan firmaan perässä. Ite en taida uskaltaa sinne pistää hakemusta.

Meikä tässä kans etsii uutta paikkaa, toisella kierroksella ollaan yhteen firmaan. Eka haastattelu oli kyllä yks peräaukko. Oli aikamoista kuumotusta - ei ihan tälle tasolle ole menty yhdessäkään paikassa aikaisemmin. En mä ole sellainen henkilö ku siinä haastattelussa näytti. No katsoo ton teknisen puolen ihmisen jutun ens viikolla. Ja jos tuo ei onnistu, niin seuraavaan paikkaan hakemusta vetämään. Pois tuolta  nykyisestä paikasta on päästävä. Pää ei kestä kovin pitkään.

Aitoa kasarileffaa tulossa tänä viikonloppuna. Beverly Hills Kyttä osat 1-3. Eka osa on se paras, toinen jo vähän väsynyt ja kolmas jo aika surkea. Mut ekassa osassa Axel F aka Eddie Murphy on kyl vedossa ja oikeasti hauska. Muistuu mieleen lapsuus ku noita katsottiin ekaan kertaa R-Kioskin laina vhs-kasetilta. Oli se aikaa se.

Prinssille morsian, Kultainen lapsi, Vaihtokaupat ... eivät mitään elokuvan klassikoita sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta omasta mielestäni erittäin viihdyttäviä Eddien tähdittämiä leffoja ja aitoa kasaria. Tietyssä fiiliksessä noita katsoo ihan hyvillä mielin - aivot narikassa.

Feissarit tuntuvat koko ajan käyvän yhä hyökkäävämmäksi. Ainakin ihmisoikeuksia kaupustelevat Amnestyn versiot. Ennen eivät ole isomman ryhmän kimppuun käyneet, yksin liikkuessa on saanut varautua ahdisteluun ties minkä "hyvän" asian puolesta. Työkavereiden kanssa mentiin isommalla porukalla lounaalle - yksikään kävelykadun ker(j)ääjistä ei meitä ahdistellut. Takaisin toimistolle tultaessa porukka hajosi ja käveltiin työkaverin kanssa loppumatka kaksistaan toimistolle - reippaan 50 metrin matkalla 3 hyökkäystä "Kiinnostaako ihmisoikeudet?" aloitusrepliikillä. Viimeisen kohdalla pisti vituttamaan oikein kunnolla ja kommentit meni aikalailla tylyiksi. Näillä sankareilla oli vielä näköyhteys toisiinsa, että ihan pelkästään kiusatakseen toi viimeinenkin kimppuun kävi. Työkaveri vähän kommentoi meikän tokaisuja.

Feissarit olitte sitten Unicefilta, Amnestyltä, Luonnonsuojelijoita tai romanialaisia kukkakauppiaita - rahaa ei tipu, voitte painua vttuun. Hyvän asian puolesta ehkä osa, tapa vaan on väärä. Ja sen kolmannen ahdistelijan kohdalla vastaukset on jo aika harkitsemattomia. Mutta ei ole meikän ongelma se. Pelastusarmeijan kerääjä saa tästä lähin rahalahjoituksen kerran kuussa jos sattuu olemaan kohdalla kun vitutuskäyrä on kohdillaan näiden feissareiden vuoksi. Eivät koskaan ahdistele kulkijoita vaan rauhassa tekevät työnsä ja luottavat asiaansa.

Iski sitten tauti päälle kaiken hyvän lisäksi. Viime viikon torstaina rupes tuntumaan siltä, että kuume nousee ja nenä alkoi vuotamaan. Perjantaina olis pitäny jo jäädä kotiin makoilemaan, mutta tunnollisena työntekijänä lähdin kiltisti toimistolle. Ei hommista oikein tahtonut tulla mitään, mutta pari hotfixiä bugiseen koodiin tuli heitettyä. Ilmeisesti korjasivat ongelman, eivätkä hajottaneet vanhaa, kun ei perästä kuulunut huutelua.

Lauantaina oli noi yhdet "pakolliset" pippalot, joissa tuli käytyä. Olo oli vähän nuutunut ja nokka vuoti koko ajan. Kävin syömässä ilmaiset pippuripihvit ja juomassa parit oluet, aika matalalla profiililla. Sunnuntaina olikin sitten iskenyt takatalvi tänne ja maa oli valkoisen lumen peitossa. Ja olo senkun meni alaspäin. Maanantaina en edes ajatellut töihin lähtöä ja tiistaina samoin. Katsoin telkkaria ja nukuin suurimman osan päivistä. Tiistaina oli pakko keskellä päivää vääntäytyä kauppaan ja tuskaista oli meno.

Tänään tuli toimistolle lähdettyä het aamusta, vähän parempi fiilis sentäs. Ja hulluksi rupes tulemaan ku ei pääse kämpästä mihinkään. Töitä ei pahemmin tullu tehtyä, pomo oli taas koko päivän kiireinen ja viipotti muiden projektien parissa. Meikä lähinnä selas muroa ja muutamaa muuta webbiboardia. Ihan ok välillä näinkin. Väsynyt olo oli vieläkin, mutta nyt jo sentäs paranemaan päin.

Muutto on vaan lähempänä taas, mikä sekin laskee fiiliksiä. Siirretty tämän kämpän tavaroita tuonne uusiin koteihin. Oma kämppä on vieläkin puolentoista kuukauden "asumisen" jälkeen hirveässä kunnossa. Tavarat eivät ole vielä löytäneet oikeita paikkoja. Tilakin alkaa vähän loppua kesken, periaatteessa tuonne on nyt siirretty tavaroita kahden pienen kämpän verran. Ja vielä pitäs kirjoituspöytä jostain löytää ja työtuoli.

Harmittaa vaan vajaan 8 vuoden yhdessäasumisen jälkeen lähteä omiin kämppiin asumaan. Tottunut siihen, että sängyssä on kaveri vieressä ja aamuteen voi jakaa toisen kanssa. Mutta toisaalta pieni breikki voi vähän selkeyttää ajatuksia. Jos niissä nyt mitään sellaista edes on. Katsotaan nyt mihin tämä menee. Anopin hautajaiset on ensi lauantaina, pienimuotoinen siunaustilaisuus ja arkun lasku hautuumaalla. Ei jälkipippaloita - vain kahvia kantajille. Oli vainajan viimeisia toiveita ja niitä kunnioitetaan. En ole menossa, herättäisi vaan turhia kysymyksiä siitä kuka meikä oikein on. Ja muutekin mä vihaan monttupileitä.